IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Talviklassikot

Talviklassikot

Tulihan se sieltä, nimittäin hiihtoloma!

Tänä(kään) vuonna en ole tehnyt viikon varalle suurempia suunnitelmia. Toivelistani on lyhyt: aikaa. Aikaa nukkua kunnon yöunia, kävellä merenrantoja pitkin kirkkaassa pakkassäässä, istua iltoja lempityyppien kanssa ison pöydän ääressä... Ja – ennen kaikkea – aikaa uppoutua kirjoihin.

Onko jollakulla sesonkiin sopivia suosituksia? Omat talviklassikkoni tulevat tässä:

Ulla-Lena Lundberg: Jää (2012)

Sotienjälkeisiä vuosia elävä saaristolaisyhteisö on täynnä toivoa – ja salaisuuksia.

Jää on sellainen romaani, jonka maailmaan voi pujahtaa sisälle ja asettua taloksi. Kirjan lumousta ei ainakaan himmennä se, että sen pohjana on Lundbergin oma sukutarina. Jään jatkoksi kannattaa ehdottomasti lukea tämä Suomen Kuvalehden kaunis juttu.

Jää3.JPG

Tove Jansson: Taikatalvi (1957)

”Taivas oli melkein musta, mutta lumi oli kuutamossa kirkkaan sinistä.

Meri nukkui jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Mutta siihen oli vielä melkoinen matka, sillä talvi ei ollut pitemmällä kuin vähän yli uuden vuoden.

Juuri siinä, missä laakso teki loivan kaarteen kohotakseen vuorta kohti, oli lumen peittämä talo. Se oli kuin merkillisen muotoinen kinos ja näytti hyvin yksinäiseltä.”

Luin Taikatalven viime kuussa ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen. Taika ei ollut parissakymmenessä vuodessa kadonnut mihinkään, päinvastoin. Ihastutti, nauratti ja itketti edelleen (usein tosin vähän eri kohdissa kuin lapsena).

Pikku naisia.JPG

Louisa May Alcott: Pikku naisia (1868)

Menneen maailman tyttökirjat ovat heikko kohtani. Minulla on niiden joukossa oma suosikkinsa jokaiselle vuodenajalle, ja jostain syystä yhdistän Pikku naisia mielessäni aina talveen. Ehkä se johtuu kirjan alusta, jossa siskokset loikoilevat takkavalkean hohteessa. Juuri tuohon ensimmäiseen lukuun kiteytyy koko kirjan maailma: suloinen, kotoisa, turvallinen.

Rakastan kuvassa olevaa, kirjanvaihtopisteestä poimittua kappalettani. Ainoa ongelma on, ettei pölyistä kirjavanhusta voi avata aivastelematta.

Taina

Helmikuun helmet

Helmikuun helmet

"Saamme kehomme ja sydämemme vain kerran"

"Saamme kehomme ja sydämemme vain kerran"