IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Hurmaava Simon

Hurmaava Simon

Rakastitko SKAMia? Niin mekin! Palvomme myös nuortenkirjailijoita, jotka onnistuvat puhaltamaan kirjoihinsa samaa teeskentelemättömyyden taikapölyä, joka SKAMissa hurmasi.

Becky Albertallin esikoisessa Minä, Simon, Homo Sapiens (2017) sitä taikapölyä piisaa. Vaikka kirja on jollain tapaa tosi amerikkalainen, se on myös suloinen, sydäntäsärkevä ja samastuttava – ja palauttaa kristallinkirkkaasti muistiin, kuinka mahtavaa ja uuvuttavaa on olla 16-vuotias.

Juoni on klassinen: Simonilla on muutama hyvä kaveri, teatteriharrastus – ja unelma siitä oikeasta, joka ”suutelee niin kuin Elliot Smith laulaa”. Simon aikoo pysytellä kaapissa, vaikka on jo kuukausia meilaillut salaperäisen Bluen kanssa. Pojat käyvät samaa koulua, mutta kumpikaan ei tiedä toisen henkilöllisyyttä. Homma menee mutkikkaaksi, kun Simonin ja Bluen kirjeenvaihto päätyy vääriin käsiin.

Simon.jpg

Minä, Simon toi elävästi mieleen ne ajat, kun ihastui johonkuhun pelkkien meilien (tai Mese-keskustelujen) perusteella. Yhtäkkiä se tyyppi, enemmän mielikuvitusolento kuin oikea ihminen, tuntui todellisemmalta kuin koko muu maailma. Sille kertoi pikkutunneilla kaiken, vaikka ei tiennyt, olisiko kasvokkain uskaltanut vaihtaa sanaakaan.

Ihastuksen ohella kirja kuvaa hämmentävän aidosti kaveri- ja perhesuhteita. Kumpiinkaan ei liity mitään elämää suurempaa dramatiikkaa, mikä on kirjailijalta raikas ratkaisu. Ehkä juuri tavallisuutensa vuoksi kirjan maailma ja henkilöt heräävät eloon.

”Isä ja äiti pilaavat helposti tällaiset jutut. He ovat ihan liian uteliaita. Heillä on ikään kuin tietty käsitys minusta, ja jos käyttäydyn vähänkin sen vastaisesti, he innostuvat hirveästi. Se on aivan käsittämättömän noloa tavalla, jota en osaa selittää.”

Simon on kertakaikkisen rakastettava päähenkilö. Jotain tyypistä ja koko kirjan viehätyksestä kertoo päähenkilölle kohdistettu, käsin kirjoitettu viesti, jonka löysin kirjastosta lainaamani kappaleen välistä: "I think you're fucking hot!" (Kirjastovirkailija tiesi kertoa, että tällaisten lappujen laittaminen lempikirjojen väliin on nuortenosastolla nykyään juttu.)

Taina

PS Simonin voi treffata ensi kuussa myös leffassa.

Sopivan suuruisia ponnisteluja

Sopivan suuruisia ponnisteluja

Lyhyesti kerran kuussa

Lyhyesti kerran kuussa