IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Lasten planeetta – Pulkkista parhaimmillaan

Lasten planeetta – Pulkkista parhaimmillaan

”Rakkaus, alkaessaan, on itsen ja toisen avaamista, paljastamista, altistumista, tunnistamista.”

Kun Riikka Pulkkisen Raja vuonna 2006 ilmestyi, olin lukiolainen. Tunsin surusilmäistä ja filosofista kirjailijaa kohtaan syvää ihailua ja ujoa hengenheimolaisuutta. Ahmin romaanin ja kaiken, mitä Pulkkisesta lehdissä kirjoitettiin. Rakastin myös Totta-romaania, mutta sitten jotain tapahtui.

”Loput pakotetaan lopuiksi. Eroaminen tapahtuu sulkemalla ja sulkeutumalla. Nytkin, punaisessa hupparissa jossa haistan Henrikin tuoksun, voin kuulla kansien kopsahtelevan. Kaikkialla täällä, kotonamme, ovet kolahtelevat, aikakaudet kiertyvät kiinni. Kops. Kops. Kops.”

En saanut otetta Pulkkisen seuraavista kirjoista. Etäännyin. Turhauduin. Luovutin.

Nyt, vuosien jälkeen, tartuin äidin (ja parinkymmenen bookstagram-kamun) suosituksesta vastailmestyneeseen Lasten planeettaan (2018)*. Onneksi!

Lasten planeetta on kipeänkaunis kertomus erovuodesta. Samalla, toisessa aikatasossaan, se on voimallinen kuvaus eräästä kevättalvesta ja mielen särkymisestä, psykoosista. Näiden tasojen välille on löyhästi viritelty allegorinen satu ponista ja leijonasta. Faabelia vierastin, mutta melkein kaikesta muusta pidin.

Lasten planeetta 2.JPG

”Heidän perheessään, niin kuin kenties kaikissa maailman perheissä, on aina helpointa ärtyä, suuttua, jos joku perheenjäsenistä huojuu. Vaikeinta on ilmaista läheisilleen huolensa, tulla väliin, saada toinen katsomaan itseään silmiin. Noissa silmiinkatsomisissa on aina liikaa: eletty yhteinen pimeä, menneisyys, ajan sirpaleet, kaikki kirjaimiksi hajonneet sanat.”

Romaani on täynnä tarkkoja ja tosia havaintoja perheistä, rakkaudesta, ihmisen osasta maailmassa. Ne havainnot on sommiteltu lauseiksi, jotka ovat välillä niin surullisia että itkettää ja välillä niin kauniita että on pakko ottaa kännykän muistio esille. Se jos mikä on Pulkkista parhaimmillaan.

”Onko kaikki ihmiselämässä imitaatiota? Rakkauskin? Onko tapamme elää perheissä imitaatiota? Se miten osaamme tai emme osaa olla toista lähellä. Se miten otamme syliin, lohdutamme, huolehdimme, hoivaamme?”

Taina

* Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Lokakuun helmet

Lokakuun helmet

Hölmö nuori sydän

Hölmö nuori sydän