IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Mental Museum Lapinlahden Venetsiassa

Mental Museum Lapinlahden Venetsiassa

Lapinlahden vanha sairaala-alue Hietaniemen hautausmaan kupeessa on ehdottomasti yksi Helsingin kiehtovimpia ja kauneimpia paikkoja.

Vehreän puiston rakennuksista tunnetuin on tietenkin Engelin suunnittelema päärakennus, mutta minusta vielä viehättävämpi on aivan rannassa arvokkaana kohoava punatiilinen Venetsia. (Ja toki myös sairaalan puutarhurin kotina toiminut Omenapuutalo, jossa eräänä syreenintuoksuisena kesäyönä vuonna 2015 juhlin maisterinpapereitani, mutta se on kokonaan toinen tarina.)

Venetsia 4.jpg

Venetsia valmistui vuonna 1895 sairaalan henkilökunnan asuintaloksi sekä pesu- ja leivintuvaksi, ja se oli asuinkäytössä aina 1980-luvulle asti.

Jos katsoo tarkkaan, Venetsian ulkoseinissä näkee muistoja vuoden 1944 pommituksista, joissa Lapinlahti sai osuman sairaalan katolle ripustetusta Punaisen Ristin lipusta huolimatta. (Tarina kertoo potilaiden pysyneen olosuhteista huolimatta rauhallisina ja erään heistä soittaneen huuliharppua läpi yön!) 

Kun lauantain pyöräretkellä bongasimme Venetsian pihalta Mental Museum -kyltin, päätimme hetken mielijohteesta kurkata sisään. Onneksi, koska Mental Museum oli vangitsevin kokemus vähään aikaan!

Näyttelyn toinen huone esittelee mielenterveyden hoidon historiaa ja toinen ottaa kantaa nykytilanteeseen taiteen keinoin. Uuden puolen teokset olivat vaikuttavia, mutta historiafriikkinä olisin voinut viettää koko päivän huoneessa, jota hallitsivat mustavalkoiset valokuvat ja tuhannet tarinat Lapinlahdesta ja Seilin saarelta.

Sukelsimme pää edellä historiaan: tutkimme mm. potilaskertomuksia Lapinlahden lääkärin muistikirjasta 1800-luvulta ("Iloinen, riehakas, puhuu paljon, käsittää kysymykset, vastaa, mutta syrjähtelee ja puhuu paljon muuta", "Hiljainen, työteliäs, mutta puhuu jatkuvasti" – myöhemmin luin netistä, että samasta kirjasta olisi löytynyt myös Aleksis Kiven sairaskertomus! Tyly tuomio kuului mm.: "Itserakas, ei siedä kritiikkiä") ja mielisairaanhoitajatar Sirkku Hyytiäisen päästötodistusta vuodelta 1950 ("käytännöllinen kelpoisuus kiittäen hyväksytty, tietopuoliset taidot hyvät"). Kiinnostava yksityiskohta oli myös Lapinlahden sairaalan ruokalista keväältä 1894 (piparjuurihaukea, luukeittoa, velliä ja aladobia).

Mielenterveyshoidon historiaan mahtuu paljon synkkää ja surullista, ja Mental Museuminkin seinällä roikkui pakkopaita muistona menneestä. Inhimillisyys oli kuitenkin läsnä, esimerkiksi Lääkintähallituksen vuoden 1844 ohjeistuksessa: "Koska sairaiden ystävällinen ja lempeä kohtelu on perusasia Laitoksessa, ennen kaikkea Hoitajilta ja Hoitajattarilta edellytetään, että he eivät hyväntahtoisesti, myötätuntoisesti, rauhallisesti ja kärsivällisesti hoida ja huolehdi vain niistä sairaista, jotka on uskottu heidän vastuulleen, vaan kohtelevat samalla tavalla myös kaikkia muita potilaita Laitoksessa. Samoin käyttäytykööt he keskenään asiallisesti, rauhallisesti ja säädyllisesti sekä tukekoot toisiaan hyväntahtoisesti silloin, kun sitä tarvitaan."

Venetsia1.jpg

Taina

Pro Lapinlahti mielenterveysseura RY:n ylläpitämä Mental Museum on toistaiseksi avoinna ti-to klo 12-18, la klo 12-16 sekä tapahtumien yhteydessä.

”Sota osui suoraan meidän pihaan”

”Sota osui suoraan meidän pihaan”

Huopalahden lumoava Kirjaklubi

Huopalahden lumoava Kirjaklubi