IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Tyttöjen sota

Tyttöjen sota

Oli kevyt juosta ilman asetta, oli hyvä olla ilman sitä. Mutta pian jalat taas väsyivät, tuli kuuma, sitten kylmä, kohta taas kireä hiki.  He pysähtyivät ja läähättivät polviinsa nojaten, Beaa oksetti.

Se oli oma, Linda huohotti. Se oli yksi meistä.

Ai kuka? ( - -)

Se, joka ampui Katajan, Linda sanoi ja oli ehkä ylpeä, kun oli silmälaseillaan kerrankin nähnyt. Hän toisti: Se ampuja oli yksi meistä, punainen tyttö.

Yksi tyttö, yksi kevät, Bea ajatteli.

IMG_7492.JPG

Oppilas suositteli Laura Lähteenmäen Yksi kevät -kirjaa (WSOY 2018) jo keväällä.  Kehui henkilöhahmoja ja sanoi, että kerronta etenee ja vetää mukaansa.

Ja niin tekikin. Luin Yhden kevään liki yhdeltä istumalta. Humahdin. Teos valottaa Suomen sisällissodan tyttöjen tarinaa ja kertoo siitä viiden Tampereen punaiseen naiskaartiin liittyneen tytön kautta. Kirja ei niinkään kerro taisteluista, rintamalinjojen etenemisistä, vaan kaikesta inhimillisestä. Miten ja miksi? Mistä syistä? Vai oliko syitä ollenkaan? Vai vain ajautumista?

Tarinan alussa tehdastyöläiset Bea, Aada, Linda, Katri ja Jenny pestautuvat sekavissa juuri itsenäistyneen Suomen oloissa punaiseen naiskaartiin tekemään hoitotyötä punaisten sotasairaalaan. Kokemattomat ja vailla koulutusta olevat tytöt joutuvat tekemään sairaanhoitajan ja lääkärinkin töitä minkä pystyvät. Kaikesta on pulaa. Tietämättömyys omien sukulaisten kohtaloista ja taistelujen etenemisestä riivaa. Taistelujen edetessä tytöt joutuvat itsekin tarttumaan aseisiin ja lopulta pakenemaan henkensä uhalla.

Kaikista ilahduttavinta Lähteenmäen teoksessa on sen aihe; tyttöjen sisällissotatarinoita ei nuortenkirjallisuudessa ole liikaa käsitelty. Kirja ei ota kantaa puolesta eikä vastaan vaan osoittaa, miten sattumanvarainen maailma on. Tyttöjen keskinäiset välit ovat toisinaan kaikkea muuta kuin yksiselitteisen sisarelliset ja lämpimät, ja Yksi kevät kuvaakin kiinnostavasti tyttöjen välisiä ristiriitoja ja kateellisiakin tunteita, mikä sekin tekee teoksen tyttökuvauksesta epäsovinnaisen kiinnostavaa.

Kuten seitsemäsluokkalainen oppilaani, myös minä pidin kovasti. Olen aina pitänyt Lähteenmäen kirjoitustyylistä ja kerronnasta (esimerkiksi Lähteenmäen pari vuotta sitten ilmestynyt Korkea aika (2016) oli puhuttelevaa luettavaa). Väliin tarinan juoniratkaisut tuntuivat hieman epäuskottavilta ja yksinkertaistavilta, ehkä siksi, että tytöt ovat niin etäällä ja tietämättöminä sodan etenemisestä. Ehkä se oli tarkoituskin. Teosta lukiessa harmitti, että näin oivallinen nuortenkirja jää vain 160-sivuiseksi eikä jollain tapaa ehdi kasvaa täyteen mittaansa. Olisin mielelläni lukenut lisää tyttöjen tarinoista ja risteävistä poluista. Henkilöhahmot jäävät Beaa ja Aadaa lukuun ottamatta etäisiksi. Toisaalta teoksen napakka mitta tekee lukukokemuksesta intensiivisen, ja kenties lyhyemmän mitan vuoksi moni nuorempi lukija tulee tarttuneeksi tähän sisällissodasta kertovaan nuortenkirjaan.

Teoksen kieli soljuu kauniisti eikä aliarvioi nuortenkirjan lukijaa, mikä ilahduttaa taas. Kaiken kaikkiaan Yksi kevät tavoittaa tyttöjen kautta kerrottuna sodan inhimillisen puolen ja on nuortenkirjana erinomaisen yleissivistävää luettavaa vuoden 1918 tapahtumista. Näitä soisi tulevan lisää.

Pimeässä olimme turvassa. Pimeässä olimme kaikki samanvärisiä.

Anna

Täydellinen kesäkirja ja -leffa

Täydellinen kesäkirja ja -leffa

Kesäkuun helmet

Kesäkuun helmet