IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Hölmö nuori sydän

Hölmö nuori sydän

“Hän on levoton ja vihainen siitä, että tämä tapahtuu hänelle, vaikka tietää, että hän teki tämän itselleen. Hän haluaa olla jälleen kevyt ja ihan järjettömän nuori, se joka pystyy tekemään spagaatin farkut jalassa. Se joka menee uimaan vaatteet päällä, joka seurustelee kolme päivää ja saa tarpeekseen, se joka nauraa niin, että cokikset pursuavat nenästä. Hän haluaa mennä menojaan eikä kertoa kenellekään, minne.”

Lukiessani Kirsikka Saaren Hölmöä nuorta sydäntä (2018) ajattelin monta kertaa: lisää tätä. Lisää juuri tällaista nuortenkirjallisuutta, elävää ja hengittävää, niin aitoa että iho menee kananlihalle ja vatsaan koskee.

Saaren esikoisromaanin asetelma on klassinen: ysiluokkalaiset Lenni ja Kiira tuskin tuntevat toisiaan, mutta heille on bileissä sattunut yhteinen vahinko, jonka seurauksena testitikkuun ilmestyy kaksi viivaa. Siihen kliseet sitten loppuvatkin.

Hölmä nuori sydän on raikas, pitelemätön ja tiukasti ajan hermolla. Vietän työpäiväni 13-15-vuotiaiden seurassa, ja voin lyödä vetoa, että kirja osuu ja uppoaa paitsi kaltaiseeni kohta kolmekymppiseen nostalgikkoon, myös nuorempaan kohdeyleisöönsä.

Romaani ei aliarvioi nuoria päähenkilöitään eikä lukijoitaan. Se ei lässytä tai selittele. Teiniraskauden ohella moniulotteisessa romaanissa on monta muutakin teemaa, muun muassa rasismi ja perhesuhteet. Aikuisuus ja vanhemmuus on kirjassa haurasta ja haparoivaa. Tuntuu, että henkilöistä vähän jokainen kaipaisi halausta ja huolenpitoa – iästä riippumatta.

Ainoa asia, joka romaanissa harmittaa, on sen lälly nimi (varsinkin, kun se on kanteen painettu pinkillä fontilla). Haluaisin iskeä kirjan käteen jokikiselle kasiluokkalaiselle oppilaalleni ja tiedän, että romaanin tarina puhuttelisi varmasti sukupuolesta riippumatta. Kirjan ulkoinen habitus vaatii kuitenkin poikalukijalta aika lailla ennakkoluulottomuutta. Ehkä seuraavassa painoksessa on leffakansi? Kirjaan perustuva elokuvahan on teattereissa ihan lähiviikkoina.

“Lenni katsoo Kiiraa, he irvistävät ja purskahtavat nauruun: aikuiset. Nolot, ällöttävät, mauttomat ja väsyneet. Surulliset. On niin paljon parempi olla melkein kuusitoista kuin kolmekymmentäkuusi.”

Taina

Syyskuun helmet

Syyskuun helmet