IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

Kadonneet tytöt

Kadonneet tytöt

“Jim Harmaaturkki, minun äitini muuttui sudeksi ja se on totuus.”

Muistan miten aikoinaan valvoin aamuun saakka Katja Ketun Kätilön (2011) kanssa, kun en yksinkertaisesti voinut laskea sitä käsistäni. Ja tiedättekö mitä? Kettu teki sen taas. Rosessa on samanlaista vimmaa, samaa rujoa lumovoimaa.

Rose on poissa (2018)* odotti aika kauan vuoroaan yöpöydälläni. Yhtenä päivänä työmatkalla napautin hetken mielijohteesta äänikirjaversion soimaan. Imeydyin romaanin maailmaan yhdellä nykäisyllä – ja sinne myös jäin.

Yleensä suhtaudun äänikirjoihin vähän nihkeästi, mutta Rosea kuuntelin aina kun voin. Bussissa istuessa, salilla, ruokakaupassa, illalla ennen nukahtamista. Välillä selailin paperiversiotakin, mutta tuntui että kirjan kaunis, villi kieli pääsi parhaiten oikeuksiinsa juuri kuunneltuna (ei vähiten siksi, että lukijana toimii ihana Eija Ahvo).

FullSizeRender-7.jpg

“Te ette tajua mitä on tapahtumassa, ääni päässäni sanoi. Olen tulossa kotiin.”

Ojibwa-intiaani Rosen ja suomalaisen Ettun tytär Lempi on taakseen katsomatta lähtenyt kotoaan minnesotalaisesta reservaatista sen jälkeen, kun Rose on kadonnut ja Ettu sulkeutunut omaan maailmaansa. Vuosikymmeniä myöhemmin Lempi saa reservaatin poliisilaitokselta puhelun, joka ei jätä vaihtoehtoja: Lempin on palattava kotiin ja kipeiden muistojen äärelle.

FullSizeRender-8.jpg

Rose on poissa on harvinainen romaani. Se on todella koukuttava, jännitteisyydessään äärimmilleen viritetty ja jopa juonivetoinen: vuoroin spekuloin mahdollisia käänteitä mielikuvitus laukaten ja vuoroin pidätin hengitystäni eteenpäin vyöryvien tapahtumien äärellä. Kaiken aikaa romaanin ytimessä ovat kuitenkin myös omintakeinen kieli ja vahvat kertojanäänet. Kokonaisuus on hypnoottinen.

Perusteellinen taustatutkimus soi romaanin taustalla vahvana kaikupohjana – Kettu kesyttää myytit, kaskut ja traagiset kohtalot valjastaen ne Lempin tarinan käyttövoimaksi varmoin ottein.

Rose on poissa on kerroksia täynnä. Olen romaanin jäljiltä niin pökerryksissä etten osaa päättää, onko kyseessä ennen kaikkea sukutarina, rakkaustarina vai selviytymistarina. Vai ehkä kuitenkin tarina kadonneista tytöistä – sorretuimmista, vähäisimmistä, tärkeimmistä?

“Koetan kirjoittaa sinulle kauniisti, mutta minusta purkautuu alkuitkua ja kutsuhuuto: Tule takaisin.”

Taina

* Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Helmikuun helmet

Helmikuun helmet

Tammikuun helmet

Tammikuun helmet