IMG_2484.JPG

Lempilauseita

Lempilauseita ei ole kirjablogi. Se on blogi hyvästä elämästä (jota ei ole ilman hyvää kirjallisuutta). Se on paikka tärkeille, kauniille ja painaville sanoille, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Lempilauseiden taustalla on ajatus lukemisesta elämäntapana ja levähdyspaikkana(si). Tervetuloa.

"Läheisyys elämän autiudessa" – Sininen muistikirja

"Läheisyys elämän autiudessa" – Sininen muistikirja

”Kaikki läheiset ihmissuhteet aiheuttavat minussa sietämätöntä ikävöintiä.”

Eeva Kilpi on aina tuntunut sukulaissielulta. Sellaiselta, jonka kanssa haluaisi istua iltoja teekupin äärellä tai kippistää punaviinilaseja ja tanssia villisti. Vuosien varrella olen palannut Kilven runojen äärelle monta kertaa ja löytänyt aina sen, mitä olen sattunut tarvitsemaan: kauneutta, viisautta, huumoria, lohtua.

Kaikkia niitä on myös Sinisessä muistikirjassa (2019), joka koostuu nyt jo 91-vuotiaan kirjailijan viime vuosikymmenten merkinnöistä. Aforistisen kokoelman tunnelmat vaihtelevat Kilvelle tyypilliseen tapaan laidasta laitaan.

Kilpi2.jpg

Kilpi kirjoittaa asioista, joita olen miettinyt koko kevään:

empatiasta (”Minä vierastan ihmisiä joilta puuttuu tragiikan taju. - - Heiltä näyttää puuttuvan myös myötätunnon kyky.”),

kirjoittamisesta (”Se vain alkoi tapahtua minussa. Lukuhaluni, kirjahimoni, jota lapsesta asti olin kokenut, muuttui kirjoittamishaluksi, elämänpituiseksi prosessiksi, kehityskuluksi, jota ei voinut pysäyttää edes sen tajuaminen, että kirjoittaminen on aina vaikeata, eikä sen pidä helpoksi tullakaan.”),

 ja tietenkin rakkaudesta (”Sinä olet minulle tyyni kohta elämän pyörteessä.”).

IMG_2969-2.jpg

Kaikkein eniten Kilpi kuitenkin pohtii vanhuutta, johon ”tulee kasvaa niin kuin muinoin lapsuuteen”. Vanhuus ei näyttäydy kokoelmassa seesteisenä vaan enimmäkseen yksinäisenä ja surullisena. Se särkee sydämen, mutta samalla muistuttaa, mitä Kilven teksteissä kaikkein eniten rakastan: rohkeutta olla paljas, aukinainen.

Taina

PS Muistatte varmaan Kilven upean runon pienestä urheasta naisesta vuodelta 1972? Sen, joka alkaa “Nukkumaan käydessä ajattelen”? Sille löytyy Sinisestä muistikirjasta hurmaava pari, jossa vanhuutta katsotaan lempein silmin:

”Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole aina helppoa.”

Maaliskuun helmet

Maaliskuun helmet